perjantai 31. tammikuuta 2014

tiiän kyl et se voi oikeesti satuttaa, kun rakastaa jotain eikä haluu ikin irrottaa

Moikka!

Tänään on ollu kaunis päivä. Vähän vaan pakkanen aina välillä puristaa nenänpäästä pihalla, mutta muuten sää on tosi ihana. Aurinko paistaa ja jäätkin kestää jo hiihtämistä.
Koulussa oli ekalla tunnilla matikkaa. Ärsyttävää kyllä, en taaskaan tajunnut kunnolla sitä. Jotenkin tää kevätkauden matikka ei oo ollut mun juttu, vaikka vaihtoryhmässä oonkin.
Äikäntunnilla piti lukee aineet, jotka piti tosin olla valmiit jo keskiviikoksi. Jotenkin rupesin nauramaan sille mun aineelle, olihan se vähän omaperäinen ja ei ihan samanlainen kun muilla.
Meillä oli ekalla liikantunnilla foxia ja jotain open selostusta. Pyörittiin ringissä tanssimassa siinä ja jotenkin menetin sen rytmin. Aloin tietysti hirveesti nauramaan ja kävelemään vaan takaperin, enkä saanu koko loppuaikana siitä tahdista kiinni. Ei, se oli ihan kamalan noloa!
Seuraavaksi mentiin toisen saliin, jossa oli joitain pelejä eri joukkueissa; ekassa sählyä, toisessa kuningasta ja kolmannessa koripalloo. Meidän joukkueessa oli yks vähemmän kun muissa, ja vaan ekassa pelissä muut otti sen huomioon... Ei siis ihme että hävittiin muut (paitsi koripallo), ainakin mun mielestä.
Kun tulin kotiin, otin välipalaks mysliä jogurtin kanssa. Sitten vaan omenalimpparia, Hopeatoffeeta, tietokone ja perjantai on tehty. Tein tässä samalla myös Pinterestin, mutta en kerro sitä koska siinä lukisi myös mun sukunimi. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!

dream big, siiri


torstai 30. tammikuuta 2014

Aloitus!

Moikka!

Vaikka uusi blogi tämä onkin, en jaksa kertoa mitään tarinaa tähän alkuun. Aloitan suoraan ihan kuin tavallisen postauksen!
Osallistuin toissapäivänä Isac Elliot -kilpailuun, missä olisi voinu voittaa vaikka mitä. En kuitenkaan voittanu ja siitä tuli toosi paha mieli, vaikka harvat sai palkinnon. 
Rupesin kuitenkin miettimään mun, Neten, Hannen, Millan ja Jennan suunnitelmia keikalle ja sain siitä vähän paremman olon. En kerro täällä niitä, koska en haluu että kukaan matkii meitä.
Ekalla tunnilla oli matikkaa - en meinannu tajuta mitään ja istuin vaan aivot pihalla tuolissani. Sitten pääsin kuitenki jotenkin mukaan ja aloin laskemaan.
Ulkona sitten osaa olla kylmä. Palelin pakkasessa välitunnit pihalla yksin, en oo tänään ollut oikein kaverituulella. Tajusin, etten varmaan ikinä tuu tapaamaan Isac Elliotia vaikka oon yrittänyt aina uskoo unelmiin. Eikä se yritys lopu, vaikka läpi roudan ja pakkasen ootan! Siihenkin sain helpotusta yhellä keinolla, joka olisi äärettömän ihanaa jos se totetuis! Muistakaa aina uskoo unelmiinne, niin aion minäkin!

dream big, siiri